lonely overseas, lonely memories

Heippa! :) Mun viikko lähti hyvin käyntiin, vaikka koeviikko häämöttääkin heti ensi tiistaista lähtien. Panostusta tarvitaan etenkin kemiaan ja uskontoon. Ja sitten on vielä itsenäisyyspäivän tanssitkin... mihin tää vuosi on oikein hujahtanut? Itse olen jo tainnut aloittaa joulun odotuksen. Se alkaa aina sillä, että yhtäkkiä huomaan soittavani joululauluja ja yhä useammin kuulokkeissa soi lempiartistien joululevyt. 

Lunta ei täällä sentään ole (vaikka ilmat ovat kylmenneetkin), eikä välttämättä tarvitsisi tullakaan. Toisaalta mieluummin kuiva ilma lumen kera kuin sateinen. Koskaan ei voi olla tyytyväinen. 

Menin taas tiistaina jumppaan, joka on kyllä tosi hyvä keino saada päivän liikunta-annostus. Mulla on  nyt kymmpikortti Hanhivaaraan, ja toivon, että innostus tollaseen ryhmäliikuntaan jatkuisi. Tänään olin harkoissa, joita oli vetämässä SalPan edustuksen valmentaja. Oli kyllä yllättävän kannustava tyyppi. Ja mun motivaatiota lisäsi tietysti se, että hän puhui melkein pelkästään englantia. :D

Eilen ehdin kotiin kuvatakseni ihananväristä auringonlaskua. Loput kuvat ovatkin taas viikonlopulta. Ehkä bongaattekin, mihin kirjasarjaan olen jäänyt koukkuun aivan totaalisesti. Eihän niitä ennestään ollutkaan. Heh heh.

Ja jos haluatte nähdä mua vähän aktiivisempana, seuratkaa toki mun tumblr-blogia. Sen päivittäminen kun on helpompaa, koska puhelinsovellus sivustoon on ihan asiallinen. Toisin kuin Bloggerin. Nyt meitsi menee syömään pipareita ja lukemaan/katsomaan TV:tä. Huomenna onkin luvassa tukareiden pikkujoulut! :)

Justin Bieber - Roller Coaster
3 2 1 2 4 5 9

kirjavinkki | the fault in our stars

Nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe (eng. The Fault in our Stars)
Kirjailija: John Green
Julkaistu: alkuperäisellä kielellä 2012, suomeksi 2013
Sivuja: 340

Alkuasetelma saattaa vaikuttaa masentavalta: 16-vuotias Hazel on sairastanut kilpirauhassyöpää, ja vaikka syöpä on poissa, keuhkoissa olevat etäpesäkkeet pakottavat Hazelin ottamaan happisäiliön mukaan joka paikkaan. Hazelin äidin mielestä hänen on hyvä käydä vertaistukiryhmässä, eikä jäädä neljän seinän sisään. Onnekseen Hazel suostuu, koska muuten hän ei tapaisi Augustusta. Augustuskin on syövästä selvinnyt, mutta hän on menettänyt sille toisen jalkansa. Hazel ja Augustus tutustuvat ja tarinansa alkaa siitä.

kuvat: npr.org ja notkopeikko.blogspot



 Kirja itsessään ei ole masentava, vaikka keskeisenä aiheena onkin syöpä. Hazel, Augustus ja "Gusin" kaveri Isaac viljelevät repliikeissään ahkerasti mustaa huumoria syövästä, jolle nauraessa miettii, saisiko tällaiselle jutulle oikeasti nauraa. No, jos se on syöpäpotilas, joka niitä juttuja murjaisee, niin saa kai.

"Miten silmät?" 
"Ihan hyvin, ainoa pulma on siinä, että ne eivät ole päässäni."
"Hyvä juttu. En yritä kisata enkä mitään, mutta koko kroppani on pelkkää syöpää."
Kirjan henkilöt ovat hyvin älykkäitä ja teksti on paikoin hyvin syvällistä. Ihan oikeasti.

Keskeisessä osassa kirjaa on epätodellinen kirja Viistoa valoa, joka loppuu kesken. Kyseessä on Hazelin lempikirja ja hän haluaisi palavasti selvittää, mitä kirjan henkilöille tapahtuu jatkossa. Niinpä hän ja Augustus matkaavat Amsterdamiin kirjailijan kotiin ottamaan asiasta selvää. Matka ei suju aivan suunnitelmien mukaan, mutta nuorten suhde syvenee.

Matkan jälkeen kirja on nopeasti ja surullisesti ohi.

Pääasiassa olen kuullut paljon ylistystä tästä kirjasta, joten siksi olinkin niin innoissani aloittaessani tämän. Kirja oli osuva ja todentuntuinen. Se herätti paljon tunteita. Pidin kirjasta todella paljon, ja aion ehdottomasti etsiä käsiini toisia kyseisen kirjailijan teoksia. Suosittelen lukemaan lämpimästi. :)